Viimeinen harjoituskerta tuli ja meni, ja taitaapa tämäkin blogi tämän viestin jälkeen kuolla pois. Harkoissa käytiin läpi muiden tekemiä harjoitustöitä ja kukin kirjoitti vertaispalautteen jonkun toisen harjoitustyöstä. Vaan eipä siitä sen enempää, sillä tämänkertainen blogitehtävä liittyy siis hyvän uusmediaesityksen (ilmeisesti PowerPoint on nyt päivän sana) ominaisuuksiin.
Ensinnäkin esityksessä tulee ottaa kohdeyleisö heti suunnitteluvaiheessa huomioon. Ilman kohdeyleisön tuntemista viestin perillemenoa on huomattavasti vaikeampi varmistaa. Niin kielen, tunnelman, visuaalisuuden kuin interaktiivisuuden kannalta kohdeyleisö on otettava huomioon. Toisekseen välitettävä viesti on osattava rajata kunnolla, jotta aihe ei paisu liian suureksi; vaarana on tietysti itse viestin hukkaaminen kaiken off-topicin sekaan.
Esitettävä asia ei saa olla tylsä, vaan sitä pitää elävöittää aiheen vaativin keinoin. Tunteisiin ja järkeen vetoaminen pitää käyttäjän hereillä. Visuaalisia tehosteita kannattaa kuitenkin käyttää hillitysti, jotta esityksen näyttävyys ei muutu itse tarkoitukseksi. Musiikkia ja äänitehosteita kannattaa käyttää, mikäli ne tukevat esitystä; ylimääräiset multimediaelementit ovat lähinnä haitaksi ja ärsykkeeksi. Tekstiä ei saa myöskään olla näkyvillä liikaa kerralla, jotta käyttäjä jaksaa lukea kaiken.
Jos esityksessä käytetään automaattisesti vaihtuvia kalvoja, ajoitukset tulee säätää niin, että viestin ehtii jokainen sisäistää ennen kalvon vaihtumista. Tekstin tulee myös olla johdonmukaista, selkeää sekä tietysti aiheeseen liittyvää. Persoonallisuus ei ole ehkä kaikkein tärkein ominaisuus, mutta itse pidän sen näkymistä esityksessä suurena plussana. Esitystä on huomattavasti mukavampi seurata, kun siinä on jotain särmää, mikä erottaa sen massasta.
Muutapa ei nyt äkkiseltään tule mieleen. BlackM kiittää ja kuittaa.
torstai, 9. marraskuu 2006
Hyvän uusmediaesityksen ominaisuuksia
maanantai, 6. marraskuu 2006
Elämän tarkoitus ratkaistu
Harjoitustyö on nyt tehty ja palautettu. Hyvinhän se sieltä syntyi, kun sai ensin potkaistua aivot liikkeelle ja kahvit tulelle. Kohdeyleisöksi päätin lopulta valita yläaste/lukio-ikäiset tulevaisuuden toivot. Alkuperäisen arvion mukaan yritin saada esityksen mahtumaan kahdeksaan kalvoon, mutta loppujen lopuksi kalvoja kertyi yhteensä 12. Siltikään esitelmään ei saanut mahdutettua kaikkea, mitä olisi ehkä halunnut ilmaista. Ärsyttäviä tämmöset aiheet.
Aiemmassa viestissä suunnittelin käyttäväni muutamaa tummaa väriä, mutta löydettyäni kovalevyni uumenista aiheeseen sopivia taustakuvia, alkuperäinen suunnitelmani sai kenkää. Jokaista aihetta kohden laitoin siis oman taustakuvan ja fonttina käytin sekä mustaa että valkoista. Muuten pyrin pitämään layoutin mahdollisimman yksinkertaisena.
Asioista kertominen/viestiminen ei ole koskaan ollut vahvoja puoliani, mutta mielestäni sain kaiken tärkeimmän harjoitustyössä ilmaistua. Toisaalta voi olla, ettei kohdeyleisö täysin ymmärrä kaikkea, mitä yritin sanoa, mutta sehän ei ole yleisön ongelma. Asioiden tiivistäminen antaa pakostakin varaa tulkinnalle. Tarkemmat selvitykset suunnittelun & toteutuksen vaiheista löytyvätkin prosessitekstistä.
Katselin jo tuossa sunnuntaina aamupäivästä muiden tekemiä tuotoksia ja oli mukava nähdä, miten eri tavalla kukainenkin oli asiaa lähtenyt pohtimaan. Kaikkia esityksiä en jaksanut millään lukea läpi, mutta osa oli sen verran loistavia, että niitä oli pakko lukea virne naamalla. Odottelen innolla viimeisiä (?) harjoituksia, joissa pääsee ilmeisesti katsomaan loputkin työt läpi ja mikä hauskinta, antamaan palautetta.
Aiemmassa viestissä suunnittelin käyttäväni muutamaa tummaa väriä, mutta löydettyäni kovalevyni uumenista aiheeseen sopivia taustakuvia, alkuperäinen suunnitelmani sai kenkää. Jokaista aihetta kohden laitoin siis oman taustakuvan ja fonttina käytin sekä mustaa että valkoista. Muuten pyrin pitämään layoutin mahdollisimman yksinkertaisena.
Asioista kertominen/viestiminen ei ole koskaan ollut vahvoja puoliani, mutta mielestäni sain kaiken tärkeimmän harjoitustyössä ilmaistua. Toisaalta voi olla, ettei kohdeyleisö täysin ymmärrä kaikkea, mitä yritin sanoa, mutta sehän ei ole yleisön ongelma. Asioiden tiivistäminen antaa pakostakin varaa tulkinnalle. Tarkemmat selvitykset suunnittelun & toteutuksen vaiheista löytyvätkin prosessitekstistä.
Katselin jo tuossa sunnuntaina aamupäivästä muiden tekemiä tuotoksia ja oli mukava nähdä, miten eri tavalla kukainenkin oli asiaa lähtenyt pohtimaan. Kaikkia esityksiä en jaksanut millään lukea läpi, mutta osa oli sen verran loistavia, että niitä oli pakko lukea virne naamalla. Odottelen innolla viimeisiä (?) harjoituksia, joissa pääsee ilmeisesti katsomaan loputkin työt läpi ja mikä hauskinta, antamaan palautetta.
maanantai, 30. lokakuu 2006
Harjoitustyö - suunnittelu ja toteutus
Harjoitukset jäi kiireen vuoksi viime viikolta väliin, mutta ilmeisesti siellä ei kummempia asioita käytykään läpi, kun materiaalia (blogi-tehtävänantoa lukuun ottamatta) ei näytä olevan saatavilla. No joka tapauksessa harjoitustyö on vielä pahasti vaiheessa. Kohdeyleisö askarruttaa yhä, vaikka esityksen rakennetta olenkin saanut hieman kehitettyä. Helpointa olisi toki valita yleisöksi opiskelijat, koska itsekin niihin kuulun, mutta toisaalta muilla opiskelijoilla voi olla hyvinkin samanlaiset ajatukset kuin minulla, jolloin esityksen kautta pakostakin välittyvät omat ajatukseni eivät tuota yhtä vahvaa vaikutusta kuin esimerkiksi vanhuksiin tai vaikkapa elinkautisvankeihin. Toisaalta taas kohdeyleisön vaihtuessa kovin marginaaliseen ja stereotyyppiseen joukkoon viestin välittämisen tehokeinoja on vaikeampi soveltaa. Jokin kaaviokin minulla suunnitelmasta oli, mutten saanut skanneria ajoissa käsiini, enkä enää kaaviotakaan löytänyt, kun skannaamiseen olisi ollut mahdollisuus. Saatan vielä lisätä kaavion tähän viestiin, jos jaksan sen uudelleen hahmotella koneella.
Esitelmän rakenteen ajattelin toteuttaa perinteisellä johdanto-perehdytys-johtopäätös –linjalla. Tekstistä tulee ytimekästä ja selkeää ja värien käytössä 2-4 pääasiassa tummaa pääväriä saavat riittää. Kuvia käytän tarpeen mukaan, mutta taiteellisen näkemyksen puutteen vuoksi pyrin lainaamaan kuvat jostain tai teetän ne tylysti kaverilla kaljapalkalla. Toiminnallisuutta ja esittämisen keinoja en ole vielä päässyt miettimään, koska sisällön tuotantokin on yhä pahasti vaiheessa. PowerPointtia en ole vielä avannutkaan, mutta toivottavasti huomenissa pääsen siihenkin vaiheeseen. Audiovisuaaliset elementit saa unohtaa heti kättelyssä esityksen formaatin, tiukan aikataulun sekä itse aiheen vuoksi (ellei joku nyt halua jotain The Meaning of Lifea katella).
Jatkanpa harjoitustyön väsäämistä taas yöunien jälkeen.
sunnuntai, 29. lokakuu 2006
Harjoitustyön suunnittelua
Harjoituksissa aloitettiin harjoitustyön tekeminen. Aiheena on niinkin yksinkertainen aihe kuin Elämän tarkoitus. Tuloksena pitäisi syntyä jonkinlainen mediaesitys ja tehtävänannon mukaan sen pitäisi olla suunnattu tiettyä kohderyhmää varten. Helpommin sanottu kuin tehty. Olen tässä jo jonkin aikaa pohtinut, mille pohjalle lähtisin esitystä rakentamaan, mutta aiheen laajuuden typistäminen tuottaa jokseenkin sangen vakavia ongelmia. Itse ajattelen asiaa melko ateistiselta kannalta, eikä elämän tarkoitus ole mielestäni mitenkään olennainen elämälle. Sitä miettimällä saa kyllä tehokkaasti tapettua aikaa. Laadin tuossa nyt kuitenkin harjoitustyölle alustavan pohjan, josta yritän lähteä muotoilemaan kurssin oppien mukaisen viritelmän.
- mikä ihmeen elämän tarkoitus?
- ihminen pärjää ilman tarkoitustakin
- tarkoituksen (tavoitteen) voi luoda tarvittaessa itse
- mitä merkitystä tarkoituksella, kun jokainen päätyy kuitenkin samaan asemaan?
- uskonto tarjoaa valmiin tarkoituksen
o syy elämään; miksi/mitä varten olemme täällä?
- elämällä ei universaalia yksiselitteistä tarkoitusta- ihminen pärjää ilman tarkoitustakin
- tarkoituksen (tavoitteen) voi luoda tarvittaessa itse
- mitä merkitystä tarkoituksella, kun jokainen päätyy kuitenkin samaan asemaan?
- uskonto tarjoaa valmiin tarkoituksen
o niille, jotka eivät kykene muodostamaan omaansa?
o tarve tuntea olemuksensa merkitykselliseksi?
o sokea usko
o tarve tuntea olemuksensa merkitykselliseksi?
o sokea usko
Luultavasti suunnitelma tulee tuosta muuttumaan, sillä kohdeyleisöä en ole vielä keksinyt, eikä mietteiden sisältö vastaa vielä tiivistä pakettia, johon pyrin tähtäämään.
tiistai, 10. lokakuu 2006
Harjoitus #4 - Representaatio & stereotypiat
Harjoituksissa kirjoitettiin tällä kertaa pieni uutinen, jota täällä blogissa olisi tarkoitus hieman muokata. Eli tässä tämä alkuperäinen:
Mies veden varaan Patosjärvellä
Patosjärvellä 33-vuotias mies joutui eilen veden varaan ollessaan kalassa 34-vuotiaan kaverinsa kanssa. Miehet olivat soutamassa, kun suuri kala nappasi kiinni vieheeseen ja nykäisi toisen miehistä mukaansa. Veneeseen jäänyt mies sitoi kaverinsa kiinni köydellä, lähti soutamaan rantaa kohti ja hälytti Sepen paikalle. Kummallakaan miehistä ei ollut pelastusliivejä yllään ja alkoholilla oli tiettävästi vaikutusta tapahtuneeseen. Viime viikolla naapurijärvestä oli mitattu ennätyskylmät lukemat; viime vuoden syyskuuhun verrattuna lämpötila oli jopa 8 astetta kylmempi. Miehet pääsivät lopulta Sepen kyydillä lämpimään ja tarttuipa mukaan ennätyssuuri 13,5 kiloinen taimenkin.
Tuosta sitten pienellä muuntelulla väänsin seuraavanlaisen uutisen:
Kaverusten vaarallinen kalareissu
Kaksi vanhaa kaverusta joutuivat eilen vaaratilanteen uhreiksi ollessaan kalassa syrjäisellä Patosjärvellä. Masa (34 v.) ja Pera (33 v.) soutivat järvellä, joivat viinaa ja manasivat surkeita poikamiehen olemuksiaan syyskuisen viileässä säässä. Pera oli joutoaikanaan, jota työttömyyden vuoksi oli runsaasti, kehitellyt itselleen virvelin jousipyssystä, jota hän tohkeissaan esitteli kaverilleen. Pera kiinnitti vieheensä kiinni virveliinsä ja ampui sen peräti 60 metrin päähän, kun yhtäkkiä ennätyssuuri taimen iski siihen kiinni välittömästi. Kaverukset säikähtivät pikku pienissään, ja Pera lennähti taimenen vedon vaikutuksesta veden varaan samalla, kun Masa yski väärään kurkkuun vetämiään juomia. Masa kiiruhti sitomaan kaveriaan kiinni ankkuriköydellä, minkä jälkeen hän lähti soutamaan rantaa kohti. Vettä ei ollut paljon, mikä oli onni onnettomuudessa, sillä kaveruksilla ei luonnollisestikaan ollut pelastusliivejä. Masa soitti Sepen paikalle, sillä märkänä kylmä syysilma muistutti purevuudeltaan kunnon pakkasta. Taimen pysyi kiinni välikohtauksesta huolimatta ja kaverukset vetivät rantaan peräti 13,5 kilon edestä perkattavaa. Syksyn kohokohta kaveruksille siis. Sepe saapui paikalle noutamaan kahta onnellista kalastajaa lämpimään.
Ei tuo muunnelma nyt aivan täysin onnistunut täyttämään sille asetettuja kriteerejä, mutta menköön paremman puutteessa. Masa ja Pera edustavat hyvin pitkälti perussuomalaisen juntin stereotyyppiä; kaveruksia, jotka eivät liikoja ajattele, ennen kuin toimivat, ja ovat pienestä onnellisia. Tuota yritin painottaa yksityiskohdilla, mutta tietty epätoivo uutisesta jäi ehkä uupumaan. Stereotypian tuominen esiin ilman selkeää kärjistämistä ei ole useinkaan helppoa.
